Minun tarinani
Lapsuuteni ja Apphemeride – miksi tein kaiken tämän
Synnyin vaikeasti näkövammaisena. Koko elämäni ajan Auringon suunta, kellonaika ja vuodenaika ovat olleet minulle hyvin tärkeitä, jotta osaisin suunnistaa. Jo pienenä lapsena en suunnistanut rakennusten tai teiden mukaan. Painoin mieleeni, mihin suuntaan Aurinko on minäkin vuodenaikana mihinkin kellonaikaan. Valo ja varjo olivat aina minun kompassini. Osasin lukea kelloa jo silloin, kun olin vasta 4-vuotias.
Jo ekaluokkalaisena minua kiehtoi eräs asia: kylmänä marraskuun päivänä Kuu oli klo 17 lähes samassa kohdassa taivasta kuin Aurinko kesäaamuna klo 10. Kesällä taas olin usein surullinen siitä, että täysikuu oli niin matalalla. Katselin sitä niin mielelläni. Jo lapsena pohdin: miksi näin on?
Haaveilin usein siitä, millaista elämämme olisi, jos päivää määräisi Auringon sijaan Kuu. Kuvittele, että Kuu kertoo meille, milloin on aamu ja milloin keskipäivä. Silloin esi-isämme olisivat ehkä rakentaneet aurinkokellojen sijaan kuukelloja.
Seitsemänvuotiaana asetin CASIO-rannekelloni maailmanajan aina Kuun mukaan. Yksinkertaisesti siksi, että se teki minut onnelliseksi. Haaveilin kellosta, joka laskee päivämäärän ja kellonajan Kuun aseman perusteella. Juuri sen rakensin myöhemmin ensimmäisenä Apphemerideen. Se on pieni, vaatimaton Apphemeriden ominaisuus – mutta minulle kaikkein tärkein. Se on kuukartalla näkyvä ”Moon”-lukema yhdessä päivämäärän ja kellonajan kanssa.
Mummini antoi minulle syntymäpäivälahjaksi usein kalenterin, jossa kerrottiin ajat, jolloin Kuu nousee ja laskee.